More pics

Pelasin futista eka kaks vuotta junnuissa, pidin reilun vuoden tauon ja siirryin pelaamaan naisissa. Vuoden kylläkin vaan siellä viihdyin, mutta sitä aikaa oon kaivannut joka päivä. Joukkueessa pelaamisessa on tärkeetä joukkuehenki, ja kun se on kohdillaan nii se treenaaminen ei tunnu treenaamiselta, se on enemmänki hauskanpitoa. Peleissä se kans sitte näkyy, toista tuetaan aina. Jalkapalloo on myös tosi kiva katsoo ihan vaan telkkarista tai kentän laidalta.. :D

Kaikki äidin kokemat asiat, niin se että se on vielä tuossa, äitinä, on ihmeellistä. Ei pysty ku kunnioittamaan <3

Joo niitä neuvoja multa aina löytyy, mut ku itellä ongelma nii niitä ei enää löydykkään.. :D

Tästä on harvoin hyötyy...................

Jos joku yrittää tutustuu muhun, nii oon aluks oikeesti tosi tyly varmaanki :D Riippuu tietty tilanteesta. Mut mietin vaan että mitä toi ajattelee jos teen sitä ja tätä ja sanon silleen. Koen helpommaks pitää matalaa profiilia ja olla enemmän passiivinen. Mut ne jotka ton muurin osaa murtaa niin kiitos !

Meillä oli kissa koko mun elämän ajan. Kun olin jotain 10 (?) niin se kuoli. Sen nimi oli Minttu. Minttu meni tosi huonoon kuntoon nopeesti. Yks päivä kun tulin kotiin, etin sitä ympäri taloo. Etin kaks kertaa koko talon läpi, kaikki nurkat ja kolot. Menin keittiöön ja huomasin lapun pöydällä. "Vein Mintun eläinlääkäriin lopetettavaksi. Tv. Iskä". Tuntu että koko maailma musertu. Se oli tuskaa tulla aina kotiin koulusta, eikä siellä ollukaan ketää. Aina oli ollu. Joka päivä oli Minttu tullu vastaan. Mut ei, ei enää. Sitten vuotta myöhemmin meille tuli Femme. Pikkuinen kultaisennoutajan pentu. Femme oli ollu meillä pari kuukautta, kun se hengitti yks ilta poikkeuksellisen raskaasti. Halasin sitä ja toivotin hyvät yöt, ja kuiskasin vielä "yritä selvitä vielä huomiseen..". Heräsin yöllä kun äiti ja iskä sano että ne lähtee kohta viemään Femmen eläinlääkäriin kun sillä on joku nyt vialla. Nukahin vaan samantien. Seuraavan kerran heräsin uudestaan, äiti itki ja etsi lakanaa. "Mitä nyt?" "Femme kuoli..". Juoksin äkkiä kodinhoitohuoneeseen missä iskä oli kyykyssä Femmen vierellä. Katoin siinä ja itkin. En pystyny uskomaan. En mitenkään. Iskä laitto Femmen silmät kiinni ja kääri lakanaan ja vei patologille tutkittavaks. Kello oli 02:10 kun Femme kuoli. Se selvis siihen huomiseen. Femme Fatale, kohtalokas nainen. Sitä tosiaan. Siinä meni jo usko että mitä, mitä tää on. Miks meitä koetellaan näin? Joo, joku ajattelee että hei, se on vaan eläin, ei se oo niin vakavaa. Kyllä se on, kun se eläin on sun paras ystävä, kun se eläin on ainut joka pystyy tuottaa sulle iloa vaikka itket surusta. Se eläin on jota sä ihailet. Se eläin on se jota aina voi halata kun siltä tuntuu. Se joka luottaa suhun. Noh. Pari kuukautta myöhemmin hankittiin Rovaniemeltä asti Amalia, ihana kultaisennoutajan pentu, joka nykyään on jo hurjat 4v. :) Kunpa Amalia eläis pitkään terveenä. Joka päivä sanon sille "oot maailman rakkain, tärkein ja ihanin". Ja musta tuntuu että se tajuaa kaiken mitä sille sanoo. Kohdelkaa lemmikkiänne hyvin jooko :/

Ei todellakaan kirkossa. Jossain järven tai meren rannalla. Joku tositositosi kaunis paikka. Ei mitään jumalahöpötyksiä vihkimiseen, koska siihen en usko pätkääkään, niin en semmosia myöskään omiin häihini halua.

-Suvi-